Käytännön Toteutus
Testit
Pituus ja paino
Pituus mitataan seinään kiinnitetyllä pituusmitalla ilman kenkiä senttimetrin tarkkuudella. Paino mitataan sisävaatteet päällä ilman kenkiä.
Fyysisen toimintakyvyn mittaukset
Yhden kerran tuolilta nousu-testissä tutkittava istuu tuolilla, jossa on selkänoja, mutta ei käsitukia. Tuoli (korkeus 45 cm) asetetaan seinää vasten. Tutkittavalla on kengät jalassa. Jalat ovat tukevasti maassa ja selkä kiinni tuolinselkänojassa. Kyynärvarret ovat ristissä rinnan päällä, kämmenet vasten olkapäitä. Mittaaja kehottaa tutkittavaa nousemaan seisomaan ilman käsien apua. Testin tarkoituksena on selvittää, pystyykö tutkittava nousemaan tuolilta ilman käsien apua, käsillä avustaen vai ei ollenkaan.
30 sekunnin tuolilta nousu-testissä tutkittava istuu tuolilla (korkeus 45 cm), joka on asetettu seinää vasten, selkä suorana ja jalat lattialla. Kyynärvarret ovat ristissä rinnan päällä. Testissä tutkittava nousee ylös tuolilta seisoma-asentoon ja sen jälkeen takaisin istumaan niin monta kertaa kuin ehtii 30 sekunnin aikana.
Kyynärvarren koukistus-testissä tutkittava istuu tuolilla (korkeus 45 cm) selkä suorana ja jalat lattialla. Vartalon dominoiva puoli on lähellä tuolin reunaa. Käsipainoa (miehillä 3 kg ja naisilla 2 kg) pidetään dominoivassa kädessä (kättelyote). Testin alkaessa käsi on suorana sivulla. Aloitusmerkin saatuaan tutkittava koukistaa kyynärvartta niin monta kertaa kuin mahdollista 30 sekunnin aikana. Pistemäärä on suorituskertojen määrä.
Alaselän liikkuvuutta mitataan istumakurkotustestillä. Siinä tutkittava istuu tuolin etureunalla oikea jalka ojennettuna kantapää lattialla ja jalkaterä noin 90 asteen kulmassa. Toinen jalka on taivutettuna jalkaterä lattialla. Kädet asetetaan päällekkäin, ojennetaan suoraksi ja kurotetaan niin lähelle varpaita kuin mahdollista. Kurkotusasennossa pitää pysyä noin kaksi sekuntia.
Tulos on sormenpäiden etäisyys varpaista cm:nä. Jos sormenpäät ylittävät varpaat, tulos on etumerkiltään positiivinen. Jos sormet eivät ulotu varpaisiin asti, tulos on etumerkiltään negatiivinen.
Selkäkurkotustestillä mitataan olkanivelten liikkuvuutta. Testissä kädet asetetaan selkään (toinen yläkautta ja toinen alakautta) niin lähelle toisiaan kuin mahdollista. Yläpuolelta tuleva käsi asetetaan kämmen selkää vasten ja alapuolelta tuleva käsi asetetaan kämmen ylöspäin. Tutkittava saa kokeilla, kummin puolin kurkotus onnistuu paremmin. Tulos on keskisormenpäiden etäisyys toisistaan cm:nä (miinus-merkkinen tulos, jos sormenpäät eivät ylety toisiinsa ja plus-merkkinen, jos kädet menevät päällekkäin).
Tuolilta nousu- ja kävelytestissä tutkittava istuu tuolilla (korkeus 45 cm) kädet reisien päällä. Saatuaan lähtömerkin hän kävelee 2.44 m:n etäisyydellä olevan kartion ympäri ja palaa istumaan tuolille. Tutkittavalle sanotaan, että tarkoituksena on kävellä matka niin nopeasti kuin mahdollista. Aika otetaan siitä, kun tutkittava nousee tuolilta siihen, kun tutkittava jälkeen istuutuu tuolille.
Paikalla kävely –testissä tutkittava kävelee paikallaan kahden minuutin ajan nostaen jalkojaan vuoronperään vähintään niin korkealle, että polvi ylittää reiden puolivälin. Lasketaan vain toisen jalan nostojen määrä, joka on lopullinen pistemäärä.
Psyykkisten toimintojen mittarit
Kognitiivisen toimintakyvyn arviointiin käytetään MMSE-testiä. Pistemäärän vaihteluväli on 10 – 30. Pistemäärä 24 tai vähemmän tarkoittaa alentunutta psyykkistä toimintakykyä. Testi sopii sekä seulontaan että psyykkisen toimintakyvyn muutosten arviointiin. Testi sisältyy kaatumisriskin arviointiin.
Tutkittavan mielialaa arvioidaan GDS-15-mittarilla (myöhäisiän depressioseula). Se perustuu 15 kysymykseen, joilla pyritään selvittämään depression esiintymistä. Pistemäärän vaihteluväli on 0 – 15. Pieni pistemäärä merkitsee hyvää tulosta. Jos pistemäärä on yli kuusi, on aihetta epäillä depressiota. Testi on helppokäyttöinen ja seulontaan riittävän luotettava.
Kaatumisvaaran arviointi
Kaatumisvaaraa arvioidaan lomakkeella, joka koostuu 12 osiosta. Jokaisesta osiosta saatavien pisteiden määrä vaihtelee 0 – 3 eli summapistemäärän vaihteluväli 0 – 36. Tutkittavan kaatumisriski on luokiteltu kolmeen ryhmään:
0 – 10 = kaatumisriski on matala
11- 12 = kaatumisriski on keskinkertainen
21- 36 = kaatumisriski on korkea.
Ne tekijät, joiden perusteella kaatumisriskiä arvioidaan, ovat:
- kaatumishistoria
- ikä
- lääkitys
- tasapaino, lihasvoima ja kävelykyky
- kognitiivinen toimintakyky
- ympäristö
- ravitsemus, uni, sydän ja verenkiertoelimistö
- näkö
- inkontinenssi
- alaraajat ja jalkineet
- kommunikointi
- krooniset sairaudet
Ravitsemustilan arviointi
Ravitsemustilaa arvioidaan MNA (Mini Nutritional Assessment) – testillä. Sen avulla on mahdollista löytää ne ikääntyneet ihmiset, jotka ovat ravitsemuksen suhteen vaaravyöhykkeellä. Testi sisältää 18 kysymystä. Maksimipistemäärä on 30. Jos pistemäärä on yli 23.5, ravitsemustila on hyvä. Jos pistemäärä on 17 – 23.5, jonkinlainen aliravitsemusriski on olemassa. Jos pistemäärä on alle 17, niin kyseessä on aliravitsemustila.